Uutta kohti - uusi, oma koti

Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta nyt on vihdoin jotain blogattavaa.
Jos kaikki menee hyvin,  ostetaan huomenna 1990 rakennettu omakotitalo.
Blogissa tulen luultavasti fiilistelemään talolla useampaan kertaan, mutta nyt tuon vanhan omistajan aikaan otetut kuvat talteen..

Puh, tää meinaa unohtua

Blogistaniassa on ollut mun puolesta kovin hiljaista pitkään. Miko-pikkarainen on ollut tarhassa keväästä ja syyskesällä alkoivat pitkähköt tutkimukset Kysin lastenneurologisella, koska pieni mies ei kävellyt vielä kaksivuotis-syntymäpäivänsä tienoilla. 17.10. Miko lähti liikkeelle kävellen, heti useamman askelen kerralla ja nyt hän jo juoksee. Miko on erityislapsi, puheenkehitys on vieläkin n. 1vuotiaan tasolla eikä lapsella ole vielä yhtään sanaa. Kuvakorttien ja viittomien avulla opettelemme kommunikoimaan ja pieniä hyppäyksiä Mikon omaan maailmaan onkin tehty.

Muutoksen tuulet puhaltaa

Huh! Kauheesti tapahtunut sitten viime postauksen. Mies sai opiskelupaikan, mie lisätunteja työsopimukseen ja lapsonen lähtee tarhaan. Miun "isopieni" 1v 8kk:selle on haettu nyt tarhapaikkaa asap ja ei oikeastaan tunnu edes haikealta. Ihanaa saada aikaa käydä töissä, asioilla tai olla vain hetki. Miksikö vain olla? No, meidän isovanhemmat on n. 200 km päässä ja täällä ei oikeastaan ole tuttuja, joille pojan voisi viedä hoitoon. Joten ihana saada "kasvatuskumppaneita" päivähoidosta.

Mies haaveilee kuulemma edes pienestä henkäisytauosta kaksin, kaksi kertaa on lapsosen elinaikana oltu kodin ulkopuolella yhtä aikaa kahdestaan..

Täyttä elämää

Tuossa yläkuvana miehen ja minun yhteistyöstä syntynyt uusin taulu. Mulla on ollut haaveena kauan sisustustekstin löytäminen kivaan kuvaan yhdistettynä ja eilen se natsasi. Tuttu vinkkasi palstalla sisustustarrasivulle josta tuo teksti löytyi ja mulle tuli heti visio tuosta kuvasta seepiana ja tuosta tekstistä. Alkuperäinen kuva on sini-valkea, tuo höyhen siis keinuu aalloilla, mutta jotenkin se oli liian sininen se kuva.. 

Olen aloittanut uuden työn hoitovapaan jälkeen ja olen vähän tienristeyksessä itsekin. En oikein tiedä mitä haluaisin, työ on ollut jotenkin helppoa ja kivaa. Jännittää, miten kotihoidon tuen käy kun mies on ollut työtön ja liitto väittää kotihoidontuen kuuluvan miehelle, vaikka minun palkkani on näillä tunneilla lähinnä suolarahoja.. No, saa katsoa miten käy. Mies lähtee syksyllä opiskelemaan, joten sitten tilanne muuttuu. 

Palstalla törmäsin jännään ajatukseen elämästä. Pitää laittaa se ylös, koska se kosketti minua syvästi. Puhe oli rukoushelmistä ja ajatus oli tämä:  "Kuinka kaunis voikaan olla hiertämisen tulos".

Siis juurikin se, että helmi on alkujaan hiekanjyvä, joka ajan kuluessa ja helmiäisen kehittyessä sen ympärille voi olla lopulta niin kaunis.. Niin me ihmisetkin, sisäisesti ja ulkoisesti, kovien aikojenkin jälkeen voimme olla kuin tuo helmi, lähes rikki hierrettyjä mutta kauniita. 

 

Lapsen hatut

Kaivelin kesää vasten pojan hattulaatikkoa ja johan on vähäistä. Yksi pallollinen trikoo-Kimperi, joustofroteinen turkoosiraidallinen Kimperi, kaksi kalastajahattua.. Pitänee ryhtyä metsästämään iloisia kesähattuja.  Kalastajahatuissa on sentään nauhat, lapsukaisella ei pysy myssy päässä ilman. Ja kun ikää on kesällä melkein kaksi, moni vanha myssy on joko a) pieni tai b)liian vauvamainen. Haluaisin lapsen näyttävän lapselta, mutta en enää vauvalta.. Joku on tuonut ilmeisesti vauvalahjaksi sellaisia nauhallisia vauvamyssyjä, ja noi olisi ihan sopivia, mutta ilme on huvittava kun poika on jo selkeästi taapero..

Muistiin voisi laittaa, että seuraavaksi  voisi metsästellä tsi-Kimpereitä tai aitoja raidallisina ja kuviollisina. Ehkä pallolliset alkaa olla jo nähty..  Dunsin kalapipokin voisi olla hauska.. 

Maalauskuumetta

Meidän olohuone & eteinen pitäisi kunnostaa. Haaveilen tiffanyn sinisestä tai vaaleasta, hennosta melkein valkoisesta violetin sävystä. Kävin eilen Tikkurilan sivuilla etsimässä värimallia ja löysin Tyylitestin jonka tulos ei yllättäne ketään:

Herkkä haaveilija
Olet valoisa koti-ihminen, ja väreistä sydäntäsi lähellä ovat pastellisävyt, eloisat kylmän ja lämpimän yhdistelmät sekä herkulliset hattara- ja jäätelövärit. Sosiaaliset verkostot ovat sinulle tärkeitä ja kodissasi kajahtelevat usein iloisen yhdessäolon äänet, kun perhe, kaikenikäiset sukulaiset tai ystävät kokoontuvat nauttimaan elämän pikku juhlahetkistä. Kuten kotisi, myös luonteesi on rönsyävä, mutta järjestelmällinen. Kukat, kynttilät, tekstiilien runsaus ja rakkaat koriste-esineet tuovat kotiisi tuulahduksen vanhan ajan maalaisromantiikasta ja huvilaelämästä. 

Kevät, kevät!

Kevät on täällä! 

Aurinko paistaa, kadut ovat vapaat lumesta ja loskasta! 

Vein viime viikolla talvirattaat (Racet) varastoon ja katsellaan, miten pärjätään kolmipyöräisillä rattailla. Luultavasti mainiosti, isoa alakoria on ollut ikävä ja kääntyvää etupyörää.

Pesin ikkunat melkein kaikki viikonloppuna ja enää pitäisi siirtää olohuoneessa huonekaluja sen verran että saisi pestyä olohuoneen sisälasit. Miehen työpöytä vaan on niin massiivinen, että tuo pitää tehdä harkiten. 

Parvekkeen kesäasua olemme miettineet, viime kesä meni vauva-aikana ihan matalalla profiililla ja syksyllä parvekkeella maalattiin tuota aiemmin esiteltyä vihreää kaappia. Nyt sitten otin asiakseni siivota parvekkeen ja mies toi puuöljyä puulaattoja varten. On kyllä ihan toisen näköistä kun laatat on öljytty. Ensi viikolla, kun laatat ovat viimeistä riviä myöten kuivaneet, päätämme kesän järjestyksestä ja kannamme varastosta isot ruukut takaisin. Isoja juttuja tekisi mieli, köynnöstä, ehkä isompaa istutusta johonkin ruukkuun. Liljan ostan tuohon siniseen ruukkuun, se oli niin kiva kaksi vuotta sitten. Parvekelaatikoihin vaaleanpunaista tai valkoista pelargoniaa ja joku isompi, ei nypittävä amppelikukka. Mikä lienee, en oikein tykkää miljoonakelloista ja petunioista niiden nyppimätarpeen vuoksi, karjalanneito ei meillä viihdy.. Pitää lueskella vähän kukkajuttuja kunhan ehtii. 

Ensi viikonloppuna suunnataan sitten perheleirille, ihan tuohon omalle seurakuntakodille. Onpa kiva päästä valmiiseen pöytään.