Tuossa yläkuvana miehen ja minun yhteistyöstä syntynyt uusin taulu. Mulla on ollut haaveena kauan sisustustekstin löytäminen kivaan kuvaan yhdistettynä ja eilen se natsasi. Tuttu vinkkasi palstalla sisustustarrasivulle josta tuo teksti löytyi ja mulle tuli heti visio tuosta kuvasta seepiana ja tuosta tekstistä. Alkuperäinen kuva on sini-valkea, tuo höyhen siis keinuu aalloilla, mutta jotenkin se oli liian sininen se kuva..
Olen aloittanut uuden työn hoitovapaan jälkeen ja olen vähän tienristeyksessä itsekin. En oikein tiedä mitä haluaisin, työ on ollut jotenkin helppoa ja kivaa. Jännittää, miten kotihoidon tuen käy kun mies on ollut työtön ja liitto väittää kotihoidontuen kuuluvan miehelle, vaikka minun palkkani on näillä tunneilla lähinnä suolarahoja.. No, saa katsoa miten käy. Mies lähtee syksyllä opiskelemaan, joten sitten tilanne muuttuu.
Palstalla törmäsin jännään ajatukseen elämästä. Pitää laittaa se ylös, koska se kosketti minua syvästi. Puhe oli rukoushelmistä ja ajatus oli tämä: "Kuinka kaunis voikaan olla hiertämisen tulos".
Siis juurikin se, että helmi on alkujaan hiekanjyvä, joka ajan kuluessa ja helmiäisen kehittyessä sen ympärille voi olla lopulta niin kaunis.. Niin me ihmisetkin, sisäisesti ja ulkoisesti, kovien aikojenkin jälkeen voimme olla kuin tuo helmi, lähes rikki hierrettyjä mutta kauniita.
